Onneksi muutama muukin oli tämän saman kokeneena saapunut paikalle ja matkaan päästiin minuutilleen aikataulussa. Kun Helsinkiin saavuttiin oli bussiin kertynyt melkoinen joukko innokkaita leirille lähtijöitä. Satamassa odottelimme peesiin Porvoosta lähteneen bussilastin tuttuja suunnistuskasvoja ja sitten ei kun Eckerö Linesin kyytiin. Mikä hienointa, kaikilla oli passitkin mukana!
Laivamatka sujui muutamia pieniä tömähdyksiä ja rysähdyksiä sekä hieman isompia aallokkoja lukuun ottamatta ihan rattoisasti. Aikataulun mukaisesti saavuttiin kuitenkin Tallinnan satamaan. Satamassa havaittiin lyhyitä irtiottoja passintarkastuksen jonovalinnoista johtuen. Niinhän se on, että viereinen jono kulkee aina nopeammin kuin oma.
Onneksi Amazing race:n tyyliin joukko kasattiin tuttujen bussien kyytiin ja näin oltiin yhdessä matkalla kohti etelää.
Linja-autossa oli tunnelmaa ja yhteyden pito bussien välillä toimi kun lällärit lauloivat. Ennen kuin huomasimmekaan olimmekin jo saapuneet Pärnun liepeille ja oli ruokatauon aika. Toiset nauttivat tuttua ja turvallista Hese-ruokaa, toiset aistivat paikallisen Citymarketin korvikkeen mammuttimarkkinoiden ahtaita käytäviä ja valmisruokatiskien tarjontaa.
Tunnin paussin jälkeen jatkettiin taas matkaa. Latvian rajalla tarkastukset sujuivat vikkelästi ja perillä Hotelli Bergissä oltiin reilusti aikataulusta edellä.
Sitten laitettiinkin toimeksi. Suunnistusvarusteet päälle, kartat piirtoon ja ei kun maastoon. Ainoastaan MU:n toiminta ei kestänyt päivänvaloa ja pojat suuntasivat maastoon vasta muiden jälkeen lamput päässään.
Kartalle oli ”pulskan” kilometrin matka, mutta kun jaksoi kartalle saakka, oli tarjolla vauhdikasta kangasmaastoa. Siellä piti muistaa pitää käsijarru päällä, ettei mopo karannut heti ensimmäisessä harjoituksessa käsistä. Kun kannotkin oli merkitty karttaan, niin varmasti tiesi missä oli – tai ainakin melkein.
Reenin jälkeen olikin edessä illan odotetuin tapahtuma – ruokailu. Tarjolla oli omenamehun ja suklaakakun lisäksi myös leikettä vihanneksilla ja juustolla sekä keitetyillä perunoilla, ihan kuten ennakkoon olimme saaneet leiriohjelmasta lukea. Ruokapöydässä kannatti olla ensimmäisenä, niin sai aterian lämpimänä – viimeisille yömiehille ruoka taisi olla jo edellisenä päivänä laitettua.
Iltasella piirreltiin jo innokkaasti seuraavan päivän harjoitusten karttoja ja lepuuteltiin matkustuspäivästä väsyneitä lihaksia, sillä edessä oli vielä monta mielenkiintoista leiripäivää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti