Maanantai 9.4.2007

Viimeinenkin leiriaamu valkeni kirkkaan aurinkoisena. Aamupalalle kiemurreltiin pitkässä jonossa ja leirin rasitukset alkoivat jo näkyä puuroa syövien suunnistajien väsyineissä kasvoissa. Viimeiseen harjoitukseen lähdettiin kuitenkin reippain mielin.

Väsyneiltä tuntuivat kasvojen lisäksi kuitenkin myös jalat, jotka eivät enää nousseet sammalikossa kovin kevyesti. Maasto oli kuitenkin juuri sitä perinteistä, mainiota kangasta johon tällä leirillä ollaan totuttu jo ehkä vähän liiaksikin. Vaan kyllä se karu todellisuus sitten taas kotimaisemissa iskee. Hyvä harjoitus oli tämä viimeinenkin, vaikka kaikki eivät vieläkään olleet oppineet, että maastossa saattaa olla muitakin rasteja kuin ne, jotka on merkitty omaan karttaan.

Kaikilla jalat eivät olleet leiristä vielä niin jumissa, etteikö olisi jaksanut kiivetä vielä ylös lintutorniin ihailemaan mahtavia maisemia. Näkyiköhän sieltä lintujakin vai pelkästään suunnistajia?

Reenin jälkeen suoritettiin sujuvat pikasuihkuttelut ja käytiin syömässä. Leiri oli reenien osalta pulkassa, mutta vielä oli edessä antoisa kotimatka.

Tuukka-toursin porukka verrytteli leirijumeja jaloistaan laivan parketilla sen verran aktiviisesti, että ei muuta kuin Koikan johdolla vain suunnittelemaan niitä Yökupin päättäjäistansseja...

Kiitokset vielä Tuukalle mainiosta leiristä ja kaikille leiriläisille mukavasta seurasta. Ensi vuonna taas!

Sunnuntai 8.4.2007

Sunnuntai 8.4.07

Hurjasta odotuksesta huolimatta sunnuntaiaamunakaan ei satanut, vaikka Suomessa tarkastellut ennusteet olivat luvanneet sateista säätä koko pääsiäiseksi. Kerrankin olimme tyytyväisiä siihen, ettei paikallinen ilmatieteenlaitos ollut osunut ennustuksissaan oikeaan.

Aamuauringon lämmittäessä lähdettiin aamupalan jälkeen suuntaamaan kohti perjantailta tuttua Itämeren rantamaisemaa. Vuorossa oli jänis(kevennys)harjoitus johon lähdettiin eri kokoisissa ryhmissä yhden kerrallaan ottaessa vetovuoron sopivan etumatkan turvin. Maastossa riitti toimintaa, mediarasteilla valo- ja videokuvaajien kamerat kävivät kuumana ja loistavaa materiaalia tallentui tuleville sukupolville esiteltäväksi. Toivottavasti filmit löytävät jossakin vaiheessa MU:n ja Orientin sivuilta katselijansa, kuten löysi omistajansa myös eräs harjoituspaikalle unohtunut sininen suunnistusreppu…

Harjoituksen jälkeen pakkailtiin tavarat kasaan ja nautittiin vielä kerran paikallista soppaa ennen kuin pakkasimme itsemme busseihin ja valmistauduimme matkaan kohti Joulumäkeä. A-bussi osoitti jälleen kerran tehokkuutensa ja suunniteltu puolentunnin takamatka R-bussiin jäikin vain 10 minuutiksi. R-bussi pääsi kyllä lähtemään ihan ajallaan, mutta A-bussissa oltiin valmiita jo 25 minuuttia ennen leiriohjelman mukaista aikataulua.

Molempien bussien - ja matkanjohtajien - kunniaksi täytyy todeta, että koko leirin ajan molempien bussien väki on ollut säntillisiä ja bussit ovat päässeet lähtemään lähes minuutilleen sovittuina aikoina.

Rajanylityspaikkaa lähestyessämme vastaantuleva liikenne alkoi jo vaikuttaa hieman pelottavalta... Onneksi suuremmilta välikohtauksilta vältyttiin ja rajanylityskin sujui sukkelasti.


Joulumäellä oltiinkin reilusti suunniteltua aikataulua aiemmin ja pienen odottelun jälkeen päästiin taas reenaamaan. Joulumäen polkurikkaassa kangasmaastossa moni kävi suunnistamassa käyräkartalla ja totesivat sen olevan kimuranttia. Toisaalta käyräkartalla suunnistaminen taisi kaikkien hiihtobaanojen ja polkusykkyröiden keskellä olla sittenkin selkeämpää kuin tavallisella kartalla kirmailu.

Kun A-bussin porukka oli ollut koko päivän edellä aikataulusta, jatkettiin iltasellakin samaan malliin. Pääsimme kaikki syömään klo 18 ja kyllähän me söimmekin. Alkukeitot, pihvit, perunat ja vielä letutkin maistuivat hyväntuuliselle suunnistajajoukkiolle. Samalla valmistauduttiin jo jännityksellä illan huimaan leirivideoiden ensi-iltaan. Kuka, mitä ja missä olivat hyviä kysymyksiä ennen videospektaakkelia.

Ennen videosessioita pääsimme kuitenkin nauttimaan korkeammasta kulttuurista nukketeatterin muodossa. Koikan ja Susannan hienosti ohjaama, käsikirjoittama ja tähdittämä, sekä Andyn avustama nukketeatteri oli oivallinen opetuspläjäys siitä kuinka Yökuppi vie mennessään ja kuinka voitto ei suinkaan ole pääasia vaan hyvät palkinnot! Vierailevista näyttelijöistä erityiskiitokset vielä Venlalle ja Veetille.

Nukketeatterin jälkeen käytiin Jounin johdolla läpi päivän jänis(kevennys)harjoituksen pääprinsiippejä ikään kuin alustuksena tuleville videoille. Sekä jäniksen paineet, hämyrastit että lehdistö maastossa olivat tuoneet lisäväriä aamun harjoitukseen. Videoilla nähtiin kiemuroita ja kaarroksia, mutkia ja mentorointia sekä vauhtia, vilskettä ja voittajan elkeitä, joita analysoitiin ahkerasti vielä videoiden jälkeenkin.

Illan päätteeksi pääsivät maastoon vihdoin nekin, jotka olivat säästelleet Joulumäen polkurikasta maastoa yösuunnistuksen varalta. Pimeän laskeuduttua nähtiin maastossa myös niitä valopäitä, jotka olivat käyneet kiertämässä lenkin kertaalleen jo valoisalla käyräkartan kanssa ja lähtivät nyt uudelle reissulle tavallisella kartalla – ja päinvastoin.

Harjoituksen jälkeen tai sen sijasta päästiin vielä runsaaseen iltapalapöytään. Yhden leivän ja teekupposen taktiikka oli jätetty suosiolla Latvian puolelle ja nyt pöydässä notkuivat perunat, salaatit ja lihat. Onneksi tarjolla oli myös hiukan kevyempää iltapalaa leivän, pullan ja hunajamelonin muodossa. Perunat taisivat pudota harvoille, mutta muutamat olisivat kyllä pärjänneet ihan pelkän pullan ja melonin voimin.

Lauantai 7.4.2007

Tuttuun tapaan ja sääennusteiden vastaisesti heräsimme jälleen kirkkalta taivaalta paistaviin auringonsäteisiin. Näytti vahvasti siltä, että luvassa olisi taas mukavan aurinkoinen leiripäivä.
Aamupalalla toiset meistä tankkasivat vatsansa aivan palloksi, toisille tuntui riittävän kevyempi aamiainen. Harjoitukseen kaikki lähtivät kuitenkin reippain mielin, sillä luvassahan oli testi.

Hämäläisen Markku oli pääjermuna suunnitellut päivän harjoituksen todella mahtavaan maastoon. Vaikka edellisten päivien maastotkin olivat hyviä, oli tämä vieläkin parempi. Tässä jäivät kakkoseksi Jäminkin kankaat. Itse testirata piti sisällään myös ns. mikrosuunnistusta, eli hämylippuja, jotka tekivät kyllä tehtävänsä. Kaikki eivät päivän harjoitusta testimielessä juosseet, mutta kyllä maastossa vauhtiakin oli pidetty. Siitä olkoon merkkinä Johans Bäckmansin ja Ottos Simosasin melko mainiot pohja-ajat pitkällä ja keskipitkällä radalla. Erityisesti Anatoli Örnöv oli tyytyväinen päivän suoritukseen lyötyään vahvan kilpakumppaninsa Miguls Reitulsin.

Lounaan jälkeen suunnattiinkin sitten isolla joukolla kohti Riikaa, Latvian pääkaupunkia. Suunnistusvastuu annettiin R-bussille ja sen kartanluvusta vastaavalle Tuukkas Tuomaalakselle. Alku näytti lupaavalta ja Riika lähestyi vääjäämättä. Matkan kohokohdaksi nousi lopulta ajelu pitkin raitiovaunukiskoja. Vaikka tilannetta aluksi hieman emmittiinkin, oli ratikan peesissä varmasti hyvin turvallista ajella. Osalta tämä huipennus jäi valitettavasti kokematta, sillä he olivat valinneet oman harjoituksensa esikaupunkialueen ostoskeskuksessa.

Bussit pistettiin parkkiin Riikan linja-autoasemalle ja suunnistajat suuntasivat kolmen tunnin lenkille kaupungin vilinään. Vilinää ei juurikaan nähty, vaan Riika oli pääsiäislauantaina melko rauhallinen. Matkaajille tulivat tutuiksi Zeppelinhallit, vanha kaupunki kahviloineen, hotelli Reval:n hulppeat näköalat sekä vapaudenpatsaan vahdinvaihdot. Stockmannkin tarjosi muutamille tyydytystä suurimpaan shoppailunälkään. Riikan kiertely taisi monien jaloille olla tähän astisista uuvuttavin harjoitus.

Raskaan harjoituksen jälkeen suunnattiin tietysti syömään. Lihat ja riisit upposivat taas nälkäisiin vatsoihin. Lepoon ei jäänyt paljon aikaan, kun jo piti laskeutua ylimmästä kerroksesta alimpaan kerrokseen analysoimaan aamun harjoitusta. Pääratametsuri Markku Hämäläinen kävi läpi lyhyempiä ratoja ja pitkän radan nopein Johans Bäckmans kertoi omista ratkaisuistaan.

Jonkin verran saatiin aikaan myös keskustelua polkukiertojen ja suoraan rappaamisten kannattavuudesta ja hyvä niin. Analysoinnin jälkeen saimmekin kuulla otteista päätellen tulevan luokanopettajan Jounis Vidqvistis:n ohjeistusta sunnuntain jänis(kevennys)harjoitukseen.

Illan odotettuna kohokohtana oli vuorossa epävirallinen Yökupin avaus. Ennen kuin metsään päästiin, oli tunnelma täydessä bussissa jo melko hilpeä. Yökuppitiimi ohjeisti viralliseen tyyliinsä tulevan kisan kiemuroita ja jännitys tiivistyi. Jäniskin sai niskaansa talviturkin ja Migulsin Halden-tyyppinen asuvalinta kaatui omaan nerouteensa.

Lopulta päästiin kahdessa erässä matkaan, A-ratalaisten lähdössä loistivat sekä otsalamput että kameroiden salamat ja tunnelmaa oli kuin Jukolan viestissä konsanaan. Vilpilliset lähdötkin havaittiin tarkkojen silmäparien toimiessa lähdön valvojina.

B-radallekin lähdettiin muutaman tasoitusminuutin jälkeen tasaisen vauhdikkaana helminauhana, joka kuitenkin reitinvalintojen ansiosta hajosi jo ensimetrien jälkeen.

Tiukkaa otatusta koettiin molemmilla radoilla ja vauhtiakin pidettiin mukavasti. Hajonnat purivat A-radalla ja kilpailu tuntui ratkeavan jo alkumetreillä OK Orientin Svantus Nilssons ja Mikaelis Fabritiusis pääsivät karkumatkalle. Mikaelis onnistui pitämään karkumatkansa loppuun saakka, kun Svantus sortui virheeseen 7. rastilla ja takaa-ajava letka otti hänet kiinni. Maalissa Mikaelis olikin ylivoimainen ykkönen puolentoista minuuttia ennen myös virheisiin sortunutta Miguls Reitulsia. Kolmantena maaliin saapui IHR:n varma yökettu Timons Ahvenainens.

B-radalla ensimmäinen rasti aiheutti vaikeuksia koko joukolle ja hajontaa alkoi tapahtua vasta toisen rastin jälkeen. Erilaiset reitinvalinnat ja niiden aiheuttamat ongelmat hajottivat porukan pienempiin ryhmiin. Virheittä ei monikaan selvinnyt. Kai-Asser Skog meni menojaan ja muista jo hieman karkumatkalle päässeet Sanni Lepola ja Ollis-Petteris Hirvonens joutuivat jännittämään kärkisijojaan loppumetreille saakka, kun viidennen rastin löytyminen tuotti ongelmia ja takaa-ajaneet Lamminpään juniorit Vilma ja Anatolis sekä Terhi Sillanpää-Reitti saivat heidät omista virheistään huolimatta kiinni. Parilla viimeisellä rastivälillä nähtiinkin tämän joukkion kesken tiukkaa otatusta joka ratkesi vasta viimeisellä rastilla. Maaliin tuli selkeässä keulassa Skog ja reilun minuutin hänen jälkeensä kirittiin maaliin tiiviinä letkana järjestyksessä Ollis-Petteris, Sanni, Terhi ja Lamminpäät.

Yökupin kehittämiseksi voisi suunnitella yökuppitiimille sudokuja, ristikoita tai muuta järjellistä puuhastelua siksi aikaa kun ahkerat suunnistajat etsiskelevät rasteja maastossa. Osoituksena tiimin toimettomuudest seuraavat kuvanäytteet, joita kisan aikana tarttui muistikortille kaiken kaikkiaan kymmeniä!

Palkintojenjako suoritettiin pian kisan jälkeen hotellin ravintolassa iltapalan yhteydessä. Ja palkittaviahan riitti. Maatuskat vaihtoivat omistajaa kuten myös Putin, Lenin, Jeltsin ja muut merkkihenkilöt. Palkinnoilla huomioitiin miesten, naisten ja junioreiden parhaimmisto. Erityisesti palkintojenjakotilaisuus taisi lämmittää Anatolis Lamminpäätä, joka palkittiin ansaitusti lupaavana juniorina.

Viralliset tulokset saatiin Yökuppitiimin toimesta julkaistua pikimmiten myös Yökupin sivuilla.

Perjantai 6.4. 2007

Aamulla silmien avautuessa odotti pihamaalla järkytys. Nurmikko oli lumesta aivan valkoinen. Onneksi tarkemman silmien hieroskelun jälkeen todettiin, ettei lunta ollut merkittävän paljon. Suuremmaksi ongelmaksi muodostuikin sopivan vaatetuksen valinta aamupäivän harjoitusta varten. Ensin mentiin kuitenkin aamupalalle.

Porrastetun aamupalan jälkeen R-bussi lähti ensin kohti Itämerta ja Vecaki-Kalngale –kartalle suunniteltua rastinottoharjoitusta.

Rastit eivät vielä ihan olleet paikoillaan, sillä rastinviejäporukalla oli ollut rastinotto-ongelmia jo kartalle suunnistaessaan ja ensimmäisen bussillisen väellä oli niin kova into harjoitukseen, että kreppien viejille tuli kiire. Rastihässäköistä huolimatta kaikki pääsivät nautiskelemaan avoimessa ja vauhdikkaassa mäntykangasmaastossa suunnistamisesta. Rastit tulivat vastaan kevyesti ja nopeasti – liekö 1:7500 mittakaavallakin ollut osuutta asiaan.

Paluumatka sujui onneksi suuremmitta ongelmitta. Moottoritiellä saimme nähdä latvialaista pyöräilykultturia, joka hivenen poikkesi suomalaisista liikennesäännöistä.

Lounaspöydässä meitä odottikin jo maukas keitto ja vielä maukkaampi omenapiirakka – tätä mieltä oli ainakin suurin osa joukosta.

Välillä ennätettiin jopa hieman levätä ja tietysti keskittyä tiukasti seuraavaan harjoitukseen, kun luvassa oli pari(npudotus)harjoitus. Iltapäivällä lähdettiin taas bussien kyydissä tekemään Latvian akkitehtuurista kiertoajelua ja bongailtiin mitä erilaisimpia taloja karuista slummihökkeleistä hulppeisiin kivilinnoihin. Värimaailma Latvian rakennuskulttuurissa oli hieman perinteisestä suomalaisesta puutalorakentamisesta poikkeavaa. Harmaiden röttelöiden lomassa oli mm. pirteän neonvihreä kivitalo. J

Metsäänkin päästiin ja saatiin jälleen nautiskella vauhdikkaista kangasmaastoista. Tällä kerralla matkan varrelle sattui myös suomalaisiin jalkoihin tutumpia suo-osuuksia ja vähän risukoitakin. Alueen erikoisuutena olivat vanhat, sodanaikaiset bunkkerit, jotka olivat nekin näkemisen arvoisia. Melkoisia rakennelmia on aikoinaan maan alle tehty. Harjoitus ei aivan täydellisesti onnistunut – kukaan ei nimittäin pystynyt pariaan pudottamaan, vaan kaikki olivat täsmällisen ajallaan bussissa ja paluumatka saattoi alkaa. Arkkitehtuurin lisäksi tutustuttiin A-bussissa myös paikalliseen siirtomaapuutarhakulttuuriin (siirtolapuutarha) sekä ahtaastikin kaavoitetuille asuinalueille soveltuvaan paalutalorakentamiseen, joka soveltuu myös pienellä budjetilla omakotitaloasumista suunnitteleville. Alakerran voi jättää rakentamatta.

Reenin jälkeen käväistiin pikaisesti suihkussa havainnoimassa paikallista SiljaLine-ilmiötä, kun kaikkien yhtä aikaa innokkaasti suihkutellessa sekä paineet että lämmin vesi alkoivat hiipua. Ruuaksi saimme tällä kerralla oikein maittavaa kanaa ja perunoita, jälkkärikään ei ollut pahempaa jarrua, vaan maistui perinteiselle Ekströmin kiisselille.

Illalla analysoitiin vielä päivän harjoituksia, rentouduttiin ja valmistauduttiin jo seuraavankin päivän reeniin.

Pimeys laskeutui ja monet meistä suuntasivat vielä aivan hotellin vieressä olevalle Bergin kartalle yösuunnistamaan. Maasto oli tuttua ja turvallista mäntykangasta. Toiset menivät isoilla halogeeneillä, toiset vielä suuremmilla xenoneilla ja jotkut pikku ledeilläänkin. Kaikki kehuivat harjoitusta erinomaiseksi ja mikäs oli suunnistaessa, kun sää oli hyvä, rata mainio, heijastimet kohdillaan ja yösuunnistus kaikin puolin mukavaa puuhaa.

Yösuunnistuksen jälkeen tai sen sijasta, maistui myös iltapala ennen nukkumaan menoa.

Torstai 5.4.2007

Aamukaan ei ollut vielä valjennut, kun silmät jo piti avata, kömpiä ylös sängystä ja siirtää itsensä Pekolan talleille.

Onneksi muutama muukin oli tämän saman kokeneena saapunut paikalle ja matkaan päästiin minuutilleen aikataulussa. Kun Helsinkiin saavuttiin oli bussiin kertynyt melkoinen joukko innokkaita leirille lähtijöitä. Satamassa odottelimme peesiin Porvoosta lähteneen bussilastin tuttuja suunnistuskasvoja ja sitten ei kun Eckerö Linesin kyytiin. Mikä hienointa, kaikilla oli passitkin mukana!

Laivamatka sujui muutamia pieniä tömähdyksiä ja rysähdyksiä sekä hieman isompia aallokkoja lukuun ottamatta ihan rattoisasti. Aikataulun mukaisesti saavuttiin kuitenkin Tallinnan satamaan. Satamassa havaittiin lyhyitä irtiottoja passintarkastuksen jonovalinnoista johtuen. Niinhän se on, että viereinen jono kulkee aina nopeammin kuin oma.

Onneksi Amazing race:n tyyliin joukko kasattiin tuttujen bussien kyytiin ja näin oltiin yhdessä matkalla kohti etelää.

Linja-autossa oli tunnelmaa ja yhteyden pito bussien välillä toimi kun lällärit lauloivat. Ennen kuin huomasimmekaan olimmekin jo saapuneet Pärnun liepeille ja oli ruokatauon aika. Toiset nauttivat tuttua ja turvallista Hese-ruokaa, toiset aistivat paikallisen Citymarketin korvikkeen mammuttimarkkinoiden ahtaita käytäviä ja valmisruokatiskien tarjontaa.

Tunnin paussin jälkeen jatkettiin taas matkaa. Latvian rajalla tarkastukset sujuivat vikkelästi ja perillä Hotelli Bergissä oltiin reilusti aikataulusta edellä.

Sitten laitettiinkin toimeksi. Suunnistusvarusteet päälle, kartat piirtoon ja ei kun maastoon. Ainoastaan MU:n toiminta ei kestänyt päivänvaloa ja pojat suuntasivat maastoon vasta muiden jälkeen lamput päässään.

Kartalle oli ”pulskan” kilometrin matka, mutta kun jaksoi kartalle saakka, oli tarjolla vauhdikasta kangasmaastoa. Siellä piti muistaa pitää käsijarru päällä, ettei mopo karannut heti ensimmäisessä harjoituksessa käsistä. Kun kannotkin oli merkitty karttaan, niin varmasti tiesi missä oli – tai ainakin melkein.

Reenin jälkeen olikin edessä illan odotetuin tapahtuma – ruokailu. Tarjolla oli omenamehun ja suklaakakun lisäksi myös leikettä vihanneksilla ja juustolla sekä keitetyillä perunoilla, ihan kuten ennakkoon olimme saaneet leiriohjelmasta lukea. Ruokapöydässä kannatti olla ensimmäisenä, niin sai aterian lämpimänä – viimeisille yömiehille ruoka taisi olla jo edellisenä päivänä laitettua.

Iltasella piirreltiin jo innokkaasti seuraavan päivän harjoitusten karttoja ja lepuuteltiin matkustuspäivästä väsyneitä lihaksia, sillä edessä oli vielä monta mielenkiintoista leiripäivää.