Hurjasta odotuksesta huolimatta sunnuntaiaamunakaan ei satanut, vaikka Suomessa tarkastellut ennusteet olivat luvanneet sateista säätä koko pääsiäiseksi. Kerrankin olimme tyytyväisiä siihen, ettei paikallinen ilmatieteenlaitos ollut osunut ennustuksissaan oikeaan.
Harjoituksen jälkeen pakkailtiin tavarat kasaan ja nautittiin vielä kerran paikallista soppaa ennen kuin pakkasimme itsemme busseihin ja valmistauduimme matkaan kohti Joulumäkeä. A-bussi osoitti jälleen kerran tehokkuutensa ja suunniteltu puolentunnin takamatka R-bussiin jäikin vain 10 minuutiksi. R-bussi pääsi kyllä lähtemään ihan ajallaan, mutta A-bussissa oltiin valmiita jo 25 minuuttia ennen leiriohjelman mukaista aikataulua.
Molempien bussien - ja matkanjohtajien - kunniaksi täytyy todeta, että koko leirin ajan molempien bussien väki on ollut säntillisiä ja bussit ovat päässeet lähtemään lähes minuutilleen sovittuina aikoina.
Rajanylityspaikkaa lähestyessämme vastaantuleva liikenne alkoi jo vaikuttaa hieman pelottavalta... Onneksi suuremmilta välikohtauksilta vältyttiin ja rajanylityskin sujui sukkelasti.
Joulumäellä oltiinkin reilusti suunniteltua aikataulua aiemmin ja pienen odottelun jälkeen päästiin taas reenaamaan. Joulumäen polkurikkaassa kangasmaastossa moni kävi suunnistamassa käyräkartalla ja totesivat sen olevan kimuranttia. Toisaalta käyräkartalla suunnistaminen taisi kaikkien hiihtobaanojen ja polkusykkyröiden keskellä olla sittenkin selkeämpää kuin tavallisella kartalla kirmailu.
Kun A-bussin porukka oli ollut koko päivän edellä aikataulusta, jatkettiin iltasellakin samaan malliin. Pääsimme kaikki syömään klo 18 ja kyllähän me söimmekin. Alkukeitot, pihvit, perunat ja vielä letutkin maistuivat hyväntuuliselle suunnistajajoukkiolle. Samalla valmistauduttiin jo jännityksellä illan huimaan leirivideoiden ensi-iltaan. Kuka, mitä ja missä olivat hyviä kysymyksiä ennen videospektaakkelia.
Ennen videosessioita pääsimme kuitenkin nauttimaan korkeammasta kulttuurista nukketeatterin muodossa. Koikan ja Susannan hienosti ohjaama, käsikirjoittama ja tähdittämä, sekä Andyn avustama nukketeatteri oli oivallinen opetuspläjäys siitä kuinka Yökuppi vie mennessään ja kuinka voitto ei suinkaan ole pääasia vaan hyvät palkinnot! Vierailevista näyttelijöistä erityiskiitokset vielä Venlalle ja Veetille.
Nukketeatterin jälkeen käytiin Jounin johdolla läpi päivän jänis(kevennys)harjoituksen pääprinsiippejä ikään kuin alustuksena tuleville videoille. Sekä jäniksen paineet, hämyrastit että lehdistö maastossa olivat tuoneet lisäväriä aamun harjoitukseen. Videoilla nähtiin kiemuroita ja kaarroksia, mutkia ja mentorointia sekä vauhtia, vilskettä ja voittajan elkeitä, joita analysoitiin ahkerasti vielä videoiden jälkeenkin.
Illan päätteeksi pääsivät maastoon vihdoin nekin, jotka olivat säästelleet Joulumäen polkurikasta maastoa yösuunnistuksen varalta. Pimeän laskeuduttua nähtiin maastossa myös niitä valopäitä, jotka olivat käyneet kiertämässä lenkin kertaalleen jo valoisalla käyräkartan kanssa ja lähtivät nyt uudelle reissulle tavallisella kartalla – ja päinvastoin.
Harjoituksen jälkeen tai sen sijasta päästiin vielä runsaaseen iltapalapöytään. Yhden leivän ja teekupposen taktiikka oli jätetty suosiolla Latvian puolelle ja nyt pöydässä notkuivat perunat, salaatit ja lihat. Onneksi tarjolla oli myös hiukan kevyempää iltapalaa leivän, pullan ja hunajamelonin muodossa. Perunat taisivat pudota harvoille, mutta muutamat olisivat kyllä pärjänneet ihan pelkän pullan ja melonin voimin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti