Rastit eivät vielä ihan olleet paikoillaan, sillä rastinviejäporukalla oli ollut rastinotto-ongelmia jo kartalle suunnistaessaan ja ensimmäisen bussillisen väellä oli niin kova into harjoitukseen, että kreppien viejille tuli kiire. Rastihässäköistä huolimatta kaikki pääsivät nautiskelemaan avoimessa ja vauhdikkaassa mäntykangasmaastossa suunnistamisesta. Rastit tulivat vastaan kevyesti ja nopeasti – liekö 1:7500 mittakaavallakin ollut osuutta asiaan.
Paluumatka sujui onneksi suuremmitta ongelmitta. Moottoritiellä saimme nähdä latvialaista pyöräilykultturia, joka hivenen poikkesi suomalaisista liikennesäännöistä.
Lounaspöydässä meitä odottikin jo maukas keitto ja vielä maukkaampi omenapiirakka – tätä mieltä oli ainakin suurin osa joukosta.
Välillä ennätettiin jopa hieman levätä ja tietysti keskittyä tiukasti seuraavaan harjoitukseen, kun luvassa oli pari(npudotus)harjoitus. Iltapäivällä lähdettiin taas bussien kyydissä tekemään Latvian akkitehtuurista kiertoajelua ja bongailtiin mitä erilaisimpia taloja karuista slummihökkeleistä hulppeisiin kivilinnoihin. Värimaailma Latvian rakennuskulttuurissa oli hieman perinteisestä suomalaisesta puutalorakentamisesta poikkeavaa. Harmaiden röttelöiden lomassa oli mm. pirteän neonvihreä kivitalo. J
Metsäänkin päästiin ja saatiin jälleen nautiskella vauhdikkaista kangasmaastoista. Tällä kerralla matkan varrelle sattui myös suomalaisiin jalkoihin tutumpia suo-osuuksia ja vähän risukoitakin. Alueen erikoisuutena olivat vanhat, sodanaikaiset bunkkerit, jotka olivat nekin näkemisen arvoisia. Melkoisia rakennelmia on aikoinaan maan alle tehty. Harjoitus ei aivan täydellisesti onnistunut – kukaan ei nimittäin pystynyt pariaan pudottamaan, vaan kaikki olivat täsmällisen ajallaan bussissa ja paluumatka saattoi alkaa. Arkkitehtuurin lisäksi tutustuttiin A-bussissa myös paikalliseen siirtomaapuutarhakulttuuriin (siirtolapuutarha) sekä ahtaastikin kaavoitetuille asuinalueille soveltuvaan paalutalorakentamiseen, joka soveltuu myös pienellä budjetilla omakotitaloasumista suunnitteleville. Alakerran voi jättää rakentamatta.
Reenin jälkeen käväistiin pikaisesti suihkussa havainnoimassa paikallista SiljaLine-ilmiötä, kun kaikkien yhtä aikaa innokkaasti suihkutellessa sekä paineet että lämmin vesi alkoivat hiipua. Ruuaksi saimme tällä kerralla oikein maittavaa kanaa ja perunoita, jälkkärikään ei ollut pahempaa jarrua, vaan maistui perinteiselle Ekströmin kiisselille.
Illalla analysoitiin vielä päivän harjoituksia, rentouduttiin ja valmistauduttiin jo seuraavankin päivän reeniin.
Pimeys laskeutui ja monet meistä suuntasivat vielä aivan hotellin vieressä olevalle Bergin kartalle yösuunnistamaan. Maasto oli tuttua ja turvallista mäntykangasta. Toiset menivät isoilla halogeeneillä, toiset vielä suuremmilla xenoneilla ja jotkut pikku ledeilläänkin. Kaikki kehuivat harjoitusta erinomaiseksi ja mikäs oli suunnistaessa, kun sää oli hyvä, rata mainio, heijastimet kohdillaan ja yösuunnistus kaikin puolin mukavaa puuhaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti