Väsyneiltä tuntuivat kasvojen lisäksi kuitenkin myös jalat, jotka eivät enää nousseet sammalikossa kovin kevyesti. Maasto oli kuitenkin juuri sitä perinteistä, mainiota kangasta johon tällä leirillä ollaan totuttu jo ehkä vähän liiaksikin. Vaan kyllä se karu todellisuus sitten taas kotimaisemissa iskee. Hyvä harjoitus oli tämä viimeinenkin, vaikka kaikki eivät vieläkään olleet oppineet, että maastossa saattaa olla muitakin rasteja kuin ne, jotka on merkitty omaan karttaan.
Kaikilla jalat eivät olleet leiristä vielä niin jumissa, etteikö olisi jaksanut kiivetä vielä ylös lintutorniin ihailemaan mahtavia maisemia. Näkyiköhän sieltä lintujakin vai pelkästään suunnistajia?
Reenin jälkeen suoritettiin sujuvat pikasuihkuttelut ja käytiin syömässä. Leiri oli reenien osalta pulkassa, mutta vielä oli edessä antoisa kotimatka.
Tuukka-toursin porukka verrytteli leirijumeja jaloistaan laivan parketilla sen verran aktiviisesti, että ei muuta kuin Koikan johdolla vain suunnittelemaan niitä Yökupin päättäjäistansseja...
Kiitokset vielä Tuukalle mainiosta leiristä ja kaikille leiriläisille mukavasta seurasta. Ensi vuonna taas!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti